Tarvitaanko fyysisiä käyntikortteja enää vuonna 2021?

Tämän blogin kirjoittajista kumpikaan ei ollut vielä 90-luvulla liike-elämässä, mutta olemme antaneet itsemme ymmärtää, että Tärkeillä Liikemiehillä(tm) oli tapana sujautella pahvisia lappuja mitä sulavimmin ranneliikkein kontakteilleen. Näissä lapuissa kilpailtiin painotekniikalla ja pahvin laadulla, ja niihin oli raapustettu kortin antajan nimi, titteli, yritys ja yhteystiedot – faksinumeroa tietenkään unohtamatta. Kyllä, kyse oli käyntikorteista.

Vieläkö muistat, koska viimeksi joku on ojentanut sinulle käyntikorttinsa? Siitä on todennäköisesti hetki jos toinenkin. Puhutaan ehkä vuosista. Nuoremman polven lukijamme eivät välttämättä ole koskaan saaneet käyntikorttia, puhumattakaan siitä, että heillä olisi oma käyntikorttinsa Tarvitaanko armon vuonna 2021 fyysisiä käyntikortteja tarvitaan johonkin? Hmm, mietitäänpä argumentteja puolesta ja vastaan.

Ei, kortit jääköön historiaan

Käyntikortteja vastaan löytyy paljon pointteja. Ensimmäinen on varsin yleisluontoinen – kortit tuoksahtavat vahvasti menneisyydeltä, eivätkä sillä samalla hyvällä tavalla kuin vaikkapa antiikkiset arvohuonekalut tai mestarilliset taideteokset. Ei, käyntikortit ovat tuulahdus siitä lähimenneisyydestä, jossa hyvä veli -kerhot päättivät maan asioista saunan lauteilla, idänkauppa veti, Kekkonen oli vetreässä vedossa Tamminiemen isäntänä ja naisten paikka oli kotona tai korkeintaan sihteerinä. Tämän päivän vähemmistöjen oikeudet huomioivassa ja turhan tittelitärkeilyn sivuun jättävässä bisnesmaailmassa käyntikortit tuntuvat auttamattoman vanhanaikasilta, hieman kuin vaatekoukku autossa tai Hjallis Maikkarin talk show’ssa.

Teknistä tarvetta käyntikorteille ei myöskään ole, itse asiassa ne ovat teknisesti jopa hyvin kömpelöitä. Korttipinkan säilyttäminen vie tilaa, eikä niiden sisältämiä tietoja tarpeen tullenkaan ole mukava etsiä ja näpytellä tietokoneella tai puhelimella. Okei, tokihan korttiin voi painattaa myös virtuaalisen käyntikortin sisältävän QR-koodin, mutta eihän kukaan tosissaan käytä mitään hiton QR-koodeja, vai mitä? Yhteystietoja jaetaan digitaalisesti sähköpostitse, LinkedInissä, Twitterissä, yritysten kotisivuilla, bluetoothin kautta, jne…

Viimeistään koronakevät opetti myös meille länsimaalaisille, miten helposti virukset voivat levitä. Kukaan ei varmasti enää pandemian hellitettyäkään tahdo ottaa vastaan hikisten käsien ojentamaa ja ties missä luuhannutta pahvikappaletta, eihän? Jos olemme valmiita luopumaan tästä syystä paperi- ja metallirahasta, voimme varmasti luopua myös jo muutenkin unohtumassa olleista käyntikorteista. Lisäksi on otettava huomioon ympäristönäkökulma: on arvioitu, että yhä edelleen vuosittain kaadetaan huimat seitsemän miljoonaa puuta pelkästään käyntikorttien valmistamisen takia. Pakko se on myöntää: käyntikortin paikka vuonna 2021 on museossa, ei taskussa tai lompakossa.

Kyllä kiitos, anna vain käyntikorttisi

Käyntikortin puolestakin löytyy kyllä argumentteja. Ensinnäkin: tyyli on ajatonta. Käyntikortin käyttäjä on herrasmies tai tyylikäs leidi – hän asettautuu osaksi menestyvien ja etiketin tuntevien ihmisten jatkumoa. Käyntikortin antamalla hän kertoo yhteystietojensa olevan tavoittelemisen arvoisia ja samalla kortin vastaanottajan olevan niiden arvoinen. Enää todella tärkeillä ihmisillä on varaa pitää tietonsa vain käyntikortin päässä, sillä oikeasti aikaansa arvostavien ihmisten yhteystietoja ei mistä tahansa nettisivuilta löydy. Kaiken maailman kaupustelijoiden ja häntäheikkien puheluihin ei ole aikaa.

Käyntikortilla voi erottautua. Kortti jättää antajastaan ja tapaamispaikasta muistijäljen, ainakin toivon mukaan. Koska käyntikorttien suosio on varsinkin pari-, kolmekymppisten joukossa suorastaan romahtanut, erottuu käyntikortteja aktiivisesti käyttävä henkilö aina harmaasta massasta. Varsinkin jos olet edellä mainittuihin ikäryhmiin kuuluva ja tahdot tehdä vaikutuksen hieman varttuneemman sukupolven edustajaan syystä tai toisesta, anna hänelle käyntikorttisi. Näin sinun on takuulla helpompi jättää hyvä ja edustava vaikutelma itsestäsi.

Se, millainen käyntikorttisi on, kertoo jotakin persoonastasi; siitä, millainen olet ihmisenä. Jos oikein runolliseksi heittäydytään, voisi jopa sanoa käyntikortin olevan sielun peili. Lisäksi käyntikortit ovat taidetta, tai vähintäänkin designia. Kortit ovat parhaimmillaan todella kuin pieniä taideteoksia, joiden suunnitteluun on voitu käyttää aikaa päiväkausia – toisaalta ne on voitu tehdä massoittain kortteja painavan painotalon ilmaisella web-ohjelmalla kahdessa minuutissa ilman sen kummempaa paneutumista asiaan.

Digitalisaation ei suinkaan tarvitse tarkoittaa uhkaa perinteisille pahvisille käyntikorteille; perinteiset kortit voivat toimia digitaalisten kanavien apuvälineinä. Ilmeisesti monet pitävät fyysiselle pinnalle painettua QR-koodia erittäin kätevänä tapana esimerkiksi linkkien jakamiseen, ja tietenkin korttiin on syytä painaa ainakin parin somekanavansa nimimerkki/tunnus. Sähköpostiosoite kortissa on itsestäänselvyys, jota nyt tuskin tarvitsee edes erikseen mainita.

Previous post Miten COVID on vaikuttanut sisäurheilulajeihin?
Next post Virtuaalitodellisuus ja vuorikiipeily